Sisällysluettelo
Tiivistelmä otsikon termeistä, klikkaa oikealta
Generatiivinen tekoäly:
Generatiivinen tekoäly perustuu kehittyneisiin koneoppimismalleihin, joita kutsutaan syväoppimismalleiksi.
Toisin sanoen algoritmeihin, jotka simuloivat ihmisaivojen oppimis- ja päätöksentekoprosesseja. Nämä mallit toimivat tunnistamalla ja koodaamalla kuvioita ja suhteita isoita tietomääristä ja käyttämällä sitten näitä tietoja ymmärtääkseen käyttäjien luonnollisen kielen pyyntöjä tai kysymyksiä sekä vastatakseen niihin asianmukaisella uudella sisällöllä. Generatiivisella tekoälyllä voit tehdä lyhyitä sanallisia pyyntöjä tuottaaksesi esim tekstiä, kuvia, musiikkia, puheääntä videoita jne. Kirjoitat hakukenttään vaikkapa “kuva tunkista jossa on päivänkakkara istutettuna sen päälle” ja tekoäly tuottaa sinulle tietomassaansa perustuen parhaan tulkinnan tästä.
Valvontakapitalismi:
Valvontakapitalismi on ihmisten liikkeitä ja käyttäytymistä verkossa ja fyysisessä maailmassa tarkkailemalla kerätyn tiedon rahaksi muuttamista. Kuluttajien valvontaa käytetään yleisimmin kohdennettuun markkinointiin ja mainontaan.
Termi valvontakapitalismi esiteltiin todisteellisesti ensimmäisen kerran John Bellamy Fosterin ja Robert W. McChesneyn toimesta heinäkuussa 2014 Monthly Review-lehdessä. Heidän silloinen valvontakapitalismin käsitteensä keskittyi Yhdysvaltain armeijaan ja kansalaisten valvontaan.
Termi liittyy läheisemmin Harvard Business Schoolin emeritusprofessori Shoshana Zuboffin syyskuussa 2014 esittämään talousteoriaan. Se kuvaa yksilöiden henkilötietojen nykyaikaista, massamittaista rahaksi muuttamista heidän käyttäytymisensä ennustamiseksi ja muokkaamiseksi. Zuboff määrittelee valvontakapitalismin ”uudeksi taloudelliseksi järjestykseksi, joka vaatii ihmisen elämää ja sen kokemusta ilmaiseksi raaka-aineeksi piilotetuille kaupallisille louhinta-, ennustamis- ja myyntikäytännöille”.
Suuret teknologiayritykset (Big Tech), kuten Amazon, Apple, Google ja Facebook, ovat esimerkkejä valvontakapitalismista kerätessään käyttäjien henkilötietoja. Tällaisia tietoja ovat muun muassa hakuhistoria, sosiaalisen median viestit, fyysiset sijainnit ja tuotteiden avainsanat, jotka älypuhelinten mikrofonit ja esineiden internetin laitteet keräävät. Tiedot pakataan ennustetuotteiksi, joita myydään yrityksille käytettäväksi kohdennetussa markkinoinnissa ja käyttäytymismarkkinoinnissa. Näin tullaan tilanteeseen kun sanot vaikkapa sanan “tunkki” kotonasi ja mennessäsi päätelaitteelle sinulle ilmestyy mainoksia tunkista.
Pari vuotta sen jälkeen, kun OpenAI julkaisi ChatGPT:n, generatiivinen tekoäly on edelleen otsikoissa ja kerää huomiota sekä keskustelua. Mutta mikä on tämän teknologian tulevaisuus valvontakapitalismin hallitsemassa verkkotaloudessa? Ja miten voimme odottaa sen vaikuttavan elämäämme verkossa ja yksityisyyteemme?
Onko tekoälyn hype hiipumassa? Tekoälyavustajilla varustetut kuluttajatuotteet tuottavat tällä hetkellä vaihtelevia kokemuksia kautta linjan ja yhtiöt tekevät töitä antaakseen esimerkkejä käyttötapauksista, joilla voitaisiin perustella miljardien eurojen käyttämistä grafiikkaprosessoreihin (GPU) ja oppimismallien kehittämiseen. Samaan aikaan tietosuojaan liittyvät huolenaiheet ovat vielä melko lailla kaukana siitä, että niihin olisi puututtu.
OpenAI:n ChatGPT:n esittely aikanaan muistutti Her-elokuvaa (ja Scarlett Johannsenin ääni oli jopa jäljitelty elokuvan tapaan), Google onnistui sisällyttämään tekoälyn lähes jokaiseen Google I/O 2024 -tapahtuman ilmoitukseen, ja Apple taas liittyi joukkoon Apple Intelligence -ohjelmalla. Tekoälyä johtavat yritykset tukeutuvat siis edelleen ajatukseen, että tämä teknologia tulee olemaan vallankumous ja muuttamaan kaiken.
Ihmisille jää siis kaksi sinällään erilaista tarinaa: lupaus tai haaskaus. Toisella puolella on lupaus: tekoäly on valtaamassa työpaikkojamme ja kasvattamassa BKT:tä valtavasti. Se valtaa Hollywoodin ja tuottaa täyspitkiä elokuvia muutamasta käskystä, kymmenkertaistaa tuottavuutemme ja auttaa meitä saavuttamaan YK:n kestävän kehityksen tavoitteet. Muutaman vuoden kuluttua siitä tulee kaikkitietävä assistentti ja yleismies Jantunen, joka auttaa meitä tekemään kaiken ja joka samalla viitoittaa tietä kohti yleistä tekoälyä (Artificial General Intelligence, AGI).
Toisella puolella on haaskaus: se on vain yksi teknologia, joka on houkutellut suuria määriä rahoitusta tuottamatta tuloksia. Voidaanko katsoa, että se on vain iteraatio jo aiemmin nähdyistä asioista (kuten. big data ja algoritmit), johon ei voi luottaa, koska se on harhaa, ja se aiheuttaa massiivisia kustannuksia ja ympäristövaikutuksia, jotka tuomitsevat sen pois päiväjärjestyksestä, kunnes koneoppimisen alalla tapahtuu uusi tieteellinen läpimurto.
Mielipiteen muodostajan on valittava: joko uskot ja toivot olevasi genAI-vallankumouksen oikealla puolella tai odotat sen kuolemaa ja toivot, ettei se pahenna kaikkea. Toki voi valita myös molemmat puolet. Tulevaisuus saattaa kuitenkin, kuten usein, osoittautua Suomalaisen sivutien kaltaiseksi urautuneeksi keskitieksi. Kun otetaan huomioon pääomasijoittajien, valtiollisten rahastojen ja suurten teknologiayhtiöiden genAI:hen sallima rahamäärä, on vaikea kuvitella, että kaikki tämä horjuu ja katoaa tuottamatta mitään arvokasta. Voisi väittää, että näin on jo käynyt lohkoketjujen tai virtuaalitodellisuuden kohdalla, mutta joitakin erittäin tehokkaita niche-käyttökohteita on varmasti jäljellä. GenAI:n tapauksessa on jo olemassa joitakin hyviä käyttötapauksia: teini-ikäiset ovat jo havainneet teknologian tarjoavan hyödyllistä seuraa, 90% yhdysvaltalaisista kehittäjistä on ottanut käyttöön tekoälyn koodausavustajat ja tekoälyn käyttö lääketieteellisessä tutkimuksessa on erittäin lupaavaa. Ihmisiä viihdyttävä kulutuskäyttö on varmasti myös käyttötapaus, joka voidaan katsoa edistäväksi.
Ongelmana on, että kohtuullisen hyödyllinen tuote (toisin kuin vallankumouksellinen tuote), jonka toimituskustannukset ovat todella korkeat, ei ole hyvä liiketoimintamalli kuluttajille tarjottavaksi. Tilausperusteinen malli voisi olla ratkaisu, mutta jos verkkouutisten taso on jokin osoitus siitä, se ei ehkä ole kaikkein luotettavin vaihtoehto.
Ala voisi luopua kuluttajille suunnatuista tekoälytuotteista ja siirtyä B2B-markkinoille API-käyttömallien kautta. Kuluttajille suunnatuille jättiläisille, kuten Googlelle ja Metalle, tämä ei kuitenkaan ole oikea vaihtoehto. Etenkin kun ne lupaavat, etteivät ne täydennä oppimismallejaan yritysten tiedoilla. Oppimismallien koko saattaa pienentyä laskentakustannusten myötä, mutta kustannuksia tulee aina olemaan, vaikka vain pelkästään tietojen keräämisestä ja mallien kouluttamisesta.
Mitä sitten tapahtuu, kun ilmaiset kokeilujaksot päättyvät? Kun liiketoimintamalli tulee tarpeelliseksi näiden kustannusten kattamiseksi? Mikä on ratkaisu?
Se on hyvin todennäköisesti mainospohjainen.
Mainonta on ollut palveluja tarjoavien suurten teknologiayritysten liiketoimintamalli (on hyvä ajatella Googlea) viimeiset 10 vuotta, eikä ole juurikaan näyttöä tai syytä uskoa, että tämä muuttuisi seuraavan sukupolven teknologian myötä. Facebook oli ennen mainokseton, samoin Google, samoin käyttämämme sovelluskaupat ja käyttöjärjestelmämme. Mutta mainokset löysivät tiensä kaikkiin kuluttajille suunnattuihin tuotteisiin, ja nämä yritykset lupasivat, että mainostajat pystyisivät kohdentamaan mainoksia ihmisille todella tarkasti, aina oikeaan aikaan ja oikein resurssein. Kuluttajat voisivat käyttää näitä palveluita ja tuotteita niin kauan, kuin he suostuisivat siihen, että mainoksia kohdennetaan.
Lupaus vapaasta ja avoimesta internetistä siirtyi käyttäytymiseen perustuvaan mainontaan. Tästä mallista aiheutui kustannuksia, muun muassa yksityisyydellemme (yksityisyytesi on valuutta, siinä missä rahakin sekä länsimaisessa demokratiassa yksilön moraalinen mahdollisuus valita). Käyttäytymiseen perustuvan luotettavan mainonnan edellytyksenä oli valvonnan verkko, jossa jokaista liikettämme ja toimintoamme seurataan, kerätään ja yhdistetään profiileiksi, joilla pyritään kuvaamaan, millainen ihminen olemme ja mitä absoluuttisesti haluamme tai voisimme haluta. Tämän tiedustelutiedon katsominen on huolestuttavaa riippumatta siitä, oletko katsonut Google-historiaasi vai oletko, kuten on hyvä tehdä, käyttänyt oikeuttasi tutustua tietoihin. Tämä profilointi on kattavaa ja suurta, se on kiistatta muuttanut yksilöitä ja yhteiskuntia ja se on perusteltu tarpeella näyttää meille mainoksia.
Aivan kuten valvontakapitalismi valtasi internetin, se tulee valtaamaan genAI:n. Huolimatta monista poliittisista ja oikeudellisista haasteista eri puolilla maailmaa valvontakapitalismi on edelleen hallitseva liiketoimintamalli. Se on juurruttanut käyttäjien henkilötietojen käytön niin syvälle teknologiayritysten toimintatapaan, että genAI:n perustana oli näiden tietojen hyödyntäminen. Tämä siksi, jotta voitaisiin luoda tietokokonaisuuksia, joita käytettäisiin tekoälymallien kouluttamiseen tai syväoppimiseen, miten asian haluaakin ilmaista.
Nykyään tekoälytuotteiden lupaukset olla kaikkialla läsnä oleva avustaja avaavat oven uuteen tietomäärään, mikä jälleen muuttaa yksityisyyden rajoja. Mielenterveyssivustot, jotka jakavat tietojasi tuntemattomille kolmansille osapuolille (sekä tietomurrot), olivat hyvä esimerkki siitä missä mennään. Nyt meidän on mukauduttava sekä paneuduttava ajatukseen, että yhdellä ohjelmistolla on pääsy kaikkiin tietoihin. Tämä on hinta (huom yksityisyys valuuttana ja oikeutena) siitä, että pääsemme käsiksi Big Tech -yritysten keräämiin keskeisiin resursseihin: laskentatehoon, asiantuntemukseen ja tieteelliseen tasoon sekä markkina-asemaan. Big Tech hallitsee näitä resursseja ja viime kädessä päättää, kuka niitä käyttää. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän on luotettava siihen, että nämä toimijat käyttävät tekoälyn käyttämää ja tuottamaa tietoa moraalikoodistojen mukaisesti, oikeamielisesti, ja tätä samaista luottamuksen kokonaisuutta ne ovat rikkoneet niin monta kertaa aiemmin.
GenAI:n ei tarvitse vallata maailmaa, vaan yritykset, jotka monopolisoivat sen kehittämisen, ovat jo valloittaneet sen. Valvontakapitalismi tulee sen mukana. Olemme jälleen vielä alkuvaiheessa, ja meillä kaikilla on mahdollisuus miettiä asiaa ja tehdä sille jotain. Sääntelystä oikeustoimiin ja protesteihin, mitä äänestetyt kansanedustajat esim. tekevät asialle. Lainsäädäntöelimien tekninen ymmärrys, etenkin sen riittämättömyys sekä riski lobbaamisesta hankaloittavat optimoidun tuloksen saavuttamista (kts EU:n viestilainsäädäntö). Tuleeko teknologian palvella suuryritysten vai yksilöiden etuja, kaikki tuntevat kysymykset, mutta se tuntuu sivuutetulta.
Lisäksi on huomioitava, että viranomaisilla on suhteellisen mutkaton pääsy tähän samaan dataan. On mahdollista, että viranomaisille tapahtuu tietomurtoja tai viranomaisrooleissa olevat henkilöt tekevät virheitä tai väärinkäyttävät tätä dataa.
---
