Medialukutaidon ABC, Osa 9: Historian opit ja itsesensuuri

Jos et ole vielä lukenut artikkelisarjan ensimmäistä osaa, suosittelemme aloittamaan sieltä. Osa 1 tarjoaa peruskäsitteet medialukutaidosta ja linkit kaikkiin sarjan osiin. Lue lisää: Medialukutaidon ABC, Osa 1: Perusteet
https://www.suomenkansa.fi/medialukutaidon-abc-osa-1-perusteet

Itsesensuuri Kekkosen aikana

Suomalainen media oli Kekkosen valtakaudella (1956–1982) vahvasti altis itsesensuurille. Tämä johtui siitä, että presidentti Kekkonen käytti valtaansa tehokkaasti ja ylläpiti läheisiä suhteita Neuvostoliittoon. Moni mediatalo pyrki välttämään kriittistä uutisointia presidentistä tai Neuvostoliitosta, jotta se ei joutuisi vaikeuksiin. Toimittajat harjoittivat itsesensuuria, mikä johti uutisten vinoutumiseen ja kriittisen keskustelun puutteeseen.

Useat toimittajat myönsivät jälkikäteen, että he välttivät julkaisemasta negatiivisia uutisia Kekkosen hallinnosta. Tähän vaikutti pelko poliittisista seuraamuksista ja median maineen menettämisestä.

Kekkosen valtakausi on tunnettu siitä, että presidentin vahva asema johti median itsesensuuriin, ja tämä on yksi Suomen historian merkittävimmistä esimerkeistä vallankäytön vaikutuksesta tiedonvälitykseen.

Ylen poliittinen linjaus Wuolijoen ja Revon aikana

Yleisradio on ollut suomalaisessa mediakentässä keskeisessä asemassa, mutta sen toiminta oli erityisen politisoitunutta Hella Wuolijoen ja Eino S. Revon johtoaikana.

Yleisradion pääjohtaja Wuolijoki

Hella Wuolijoki nousi Yleisradion pääjohtajaksi vuonna 1945, toisen maailmansodan jälkeen. Hän oli tunnettu vasemmistolaisista näkemyksistään ja läheisistä suhteistaan Neuvostoliittoon, mikä teki hänestä kiistellyn hahmon. Ennen sotaa Wuolijoki oli menestynyt kirjailija ja liikemies, mutta hänen poliittinen toimintansa johti lyhyeen vankeusrangaistukseen maanpetoksesta syytettynä. Vapautumisensa jälkeen vasemmiston vaikutusvalta kasvoi Suomessa, ja Wuolijoen nimitys Yleisradion johtoon heijasteli tätä muutosta. Hänen aikanaan Yleisradiossa korostettiin vasemmistolaisia arvoja, mikä herätti kritiikkiä erityisesti oikeiston suunnalta. Wuolijoen poliittinen perintö näkyy myös hänen jälkipolvessaan, sillä hänen tyttärenpoikansa Erkki Tuomioja on ollut merkittävä poliittinen hahmo Suomessa.

Yleisradion pääjohtaja Repo

Revon kausi Yleisradion pääjohtajana vuosina 1965–1969 herätti merkittäviä poliittisia ristiriitoja ja kritiikkiä etenkin oikeistopiireissä, jotka kokivat Yleisradion viestivän vahvasti vasemmistolaista ja jopa radikaalia ajatusmaailmaa. Tässä konkreettisia esimerkkejä, jotka tukevat väitettä Yleisradion vasemmistolaisesta linjasta ja sen aiheuttamasta vastustuksesta:

1. Yleisradion ohjelmien vasemmistolainen painotus:
   • "Kekkoslovakia" ja poliittinen kritiikki: Revon aikana Yleisradio antoi tilaa ohjelmille, joissa keskusteltiin kriittisesti markkinataloudesta, kapitalismista ja länsimaisesta demokratiasta. Useat oikeistolaiset pitivät tätä Neuvostoliitto-mielisenä propagandana. Esimerkiksi monet keskusteluohjelmat käsittelivät Neuvostoliiton ja Suomen suhteita erittäin myönteisessä valossa, mikä nähtiin vasemmistonäkökulmana.
   • Kapitalismin kritiikki: Yleisradion dokumentit ja keskusteluohjelmat, kuten "A-studio", tarjosivat alustan kapitalismin vastaisille näkemyksille ja korostivat työväenluokan ongelmia. Näissä ohjelmissa saatettiin kyseenalaistaa länsimaisten arvojen legitiimiys ja korostaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tärkeyttä, mikä ärsytti monia oikeistolaisia.
2. "Radiopataljoona" -ohjelma:
   • Tämä vasemmistolainen satiiriohjelma, joka parodioi oikeistoa, armeijaa ja Suomen perinteisiä instituutioita, nousi Revon kaudella merkittäväksi Ylen ohjelmistossa. "Radiopataljoona" herätti laajaa pahennusta oikeistolaisissa piireissä, sillä se nähtiin pilkkaavan niitä arvoja, joita oikeisto piti pyhinä. Ohjelmassa kyseenalaistettiin myös Suomen länsimieliset poliittiset liittoumat, mikä aiheutti eripuraa kansan keskuudessa.
3. Vasemmistonäkökulma kansainväliseen politiikkaan:
   • Revon aikana Yleisradion uutisoinnissa ja dokumenttiohjelmissa oli havaittavissa vasemmistolainen lähestymistapa myös kansainvälisiin kysymyksiin. Esimerkiksi Vietnamin sodan uutisointi painottui usein amerikkalaisten toimiin ja sotarikoksiin, kun taas Neuvostoliiton toimet esitettiin huomattavasti pehmeämmin. Tämä selektiivinen uutisointi herätti oikeistomediassa laajaa kritiikkiä.
4. Kulttuuriohjelmien ideologinen suuntaus:
   • Ylen kulttuuriohjelmissa tuotiin esiin vahvasti vasemmistolaisia ja marxilaisia filosofeja sekä yhteiskuntakriitikoita. Esimerkiksi kirjallisuusohjelmat käsittelivät usein työväenliikkeen teemoja ja vasemmistolaisia ajatuksia, ja kansainvälisen politiikan analyysit saattoivat korostaa vasemmistolaista ideologiaa lännen imperialismia vastaan. Tämä herätti kritiikkiä erityisesti oikeistolaisissa sanomalehdissä, jotka syyttivät Yleisradiota poliittisen agendan ajamisesta julkisella rahalla.
5. Oikeiston vastaisku mediassa:
   • Revon vasemmistolaista linjausta vastaan nousivat erityisesti oikeistolaiset sanomalehdet, kuten Uusi Suomi ja Helsingin Sanomat. Ne syyttivät Yleisradiota poliittisen puolueettomuuden rikkomisesta ja väittivät, että Yleisradion ohjelmisto oli täynnä vasemmistopropagandaa, joka ei palvellut koko kansaa. Tämä kritiikki konkretisoitui "Reporadio"-nimitykseen, jolla viitattiin siihen, että Yleisradio oli Revon aikana liiaksi vasemmiston äänitorvi.

Nämä esimerkit osoittavat, miten Revon kausi Yleisradion johdossa herätti voimakasta poliittista vastustusta, erityisesti oikeistolaisen lehdistön ja konservatiivisten tahojen keskuudessa.

Nykyajan itsesensuuri ja taloudelliset paineet

Nykyään median itsesensuuri ei välttämättä johdu poliittisesta painostuksesta vaan taloudellisista paineista. Moni mediatalo riippuu mainostuloista ja klikkauksista, ja tämä vaikuttaa siihen, miten uutisia esitetään. Toimittajat saattavat välttää julkaisemasta kriittistä uutisointia yrityksistä tai tahoista, jotka ovat mainostajia tai tukevat mediataloa taloudellisesti.

Kun uutisia käsitellään taloudellisista aiheista, kuten matkailuautojen veronkorotuksesta, mediatalot saattavat jättää mainitsematta kriittisiä näkökulmia ympäristökysymyksiin liittyen, jos ne pelkäävät menettävänsä mainostuloja. Samalla painotetaan näkökulmia, jotka ovat yleisölle hyväksyttävämpiä.

Toimittajat voivat tiedostamattaan suosia tiettyjä näkökulmia tai välttää kriittistä uutisointia, jos he kokevat taloudellisia paineita tai pelkäävät menetysten vaikutuksia mediatalon talouteen.

Sosiaalinen media ja algoritmien vaikutus

Sosiaalisen median myötä median toimintaympäristö on muuttunut. Algoritmit vaikuttavat siihen, mitkä uutiset näkyvät ensimmäisenä, ja ne suosivat sisältöjä, jotka saavat eniten klikkauksia ja reaktioita. Tämä voi ohjata uutisointia pinnallisemmaksi ja viihteellisemmäksi, koska syvälliset ja kriittiset analyysit eivät välttämättä tuota yhtä paljon näkyvyyttä.

Sosiaalisen median alustoilla levinneet uutiset saattavat olla lyhyitä ja tiiviitä, jolloin alkuperäisen uutisen monimutkaiset taustat jäävät huomiotta. Tämä ilmiö näkyy erityisesti uutisten toistamisessa ja yksinkertaistamisessa.

Algoritmit eivät ainoastaan keskity klikkausten maksimointiin, vaan ne voivat myös vahvistaa tiettyjä näkökulmia ja asenteita, luoden vahvoja 'tietokuplia', joissa käyttäjät altistuvat vain omia mielipiteitään tukeville uutisille.

JSN ja kanteluiden määrän kasvu

Julkisen sanan neuvoston kanteluiden määrän kasvu on merkki siitä, että yleisö ei ole enää passiivinen tiedon vastaanottaja, vaan vaatii yhä korkeampaa journalistista laatua ja objektiivisuutta.

Vuonna 2023 kanteluita tuli ennätykselliset 739, mikä osoittaa, että kansalaiset vaativat yhä tarkempaa ja puolueettomampaa raportointia mediassa. Tämä kasvu liittyy osittain siihen, että yleisö ei enää hyväksy klikkijournalismia tai puutteellista uutisointia ilman vastalauseita.

Historialliset opetukset ja nykyajan mediakriittisyys

Historia osoittaa, että media on aina ollut altis ulkoisille paineille, olivat ne sitten poliittisia, taloudellisia tai sosiaalisia. Kekkosen ja Revon ajan itsesensuuri voi auttaa meitä ymmärtämään, miten tärkeää on suojella median riippumattomuutta. Nykyään paineet saattavat tulla erilaisista lähteistä, mutta niiden vaikutus on yhtä merkittävä. Siksi medialukutaidon kehittäminen on välttämätöntä, jotta voimme tunnistaa nämä vaikutteet ja arvioida uutisia kriittisesti.

Vaikka nykyisin poliittinen painostus ei ole yhtä ilmeistä kuin Kekkosen aikana, taloudelliset intressit ja sosiaalisen median algoritmit luovat uusia haasteita mediariippumattomuudelle.

Teknologian ja sosiaalisen median nopea kehitys tuo mukanaan uusia haasteita medialle, ja historian opit auttavat meitä ymmärtämään, kuinka riippumattomuus ja kriittisyys ovat edelleen avainasemassa median luotettavuuden ylläpitämisessä.

Lähteet ja lisätietoa

• Timo Vihavainen: Länsimaiden tuho
  Vihavainen, T. (2017). Länsimaiden tuho. Otava. Tämä teos käsittelee Kekkosen ajan poliittisia rajoitteita ja mediavaikutuksia, erityisesti itsesensuurin näkökulmasta. Saatavilla kirjakaupoista ja kirjastoista.
• Yleisradio: Ylen historia ja rooli Revon aikana
  Yleisradio. Revon ja Wuolijoen kausien poliittiset vaikutteet. Tämä artikkeli käsittelee Yleisradion poliittista kehitystä toisen maailmansodan jälkeen, erityisesti vasemmistolaisia vaikutteita.
• Eino S. Repo ja "Reporadio"Viljakainen, Jarmo: Reporadio – Yleisradion vaaran vuodet 1965–1972. Tämä teos kuvaa Revon johtajakautta ja hänen aikansa poliittista jännitettä Yleisradiossa.Pertti Hemánus: Reporadion nousu ja tuho (1972). Tämä kirja analysoi Eino S. Revon kauden vaikutuksia Yleisradion ohjelmatarjontaan ja poliittisiin muutoksiin.375 Humanists - Helsingin yliopisto: Eino S. Repo (2023). Artikkeli käsittelee Repoa ja hänen aikakautensa vasemmistolaisia painotuksia Yleisradion johdossa. Saatavilla osoitteessa: https://375humanistia.helsinki.fi/humanistit/eino-repo
• Julkisen sanan neuvoston tilastot 2023
  Julkisen sanan neuvosto (2023). Kantelutilastot 2023. Tämä raportti osoittaa kanteluiden määrän kasvun ja kansalaisten kasvavan mediakriittisyyden. Saatavilla osoitteessa: jsn.fi.
• Faktabaari: Faktantarkistus suomalaisessa mediassa
  Faktabaari. (2023). Faktantarkistus ja sen merkitys suomalaisessa mediassa. Tämä teos analysoi faktantarkistuksen roolia median objektiivisuuden parantamisessa Suomessa.
• Digitaalinen tiedonvälitys ja algoritmien vaikutus
  Media Studies. (2022). Digitaalisen median algoritmit ja niiden vaikutus uutisten leviämiseen. Tämä artikkeli selittää, kuinka algoritmit vaikuttavat uutisten näkyvyyteen ja leviämiseen sosiaalisessa mediassa. Saatavilla osoitteessa: mediastudies.com.
• Anu Koivunen: Media ja valta Suomessa
  Koivunen, A. (2022). Media ja valta Suomessa. Tämä teos käsittelee median ja vallan suhdetta Suomessa, erityisesti itsesensuuria, vallankäyttöä ja journalistisia haasteita. Saatavilla osoitteessa: mediajavalta.fi.