Sisällysluettelo
On selvää, kun niin kutsutut tavalliset ihmiset valehtelevat, heidän valheensa paljastuvat joskus ja joskus eivät. Joskus heitä suojelee laki, mutta ei silloin, kun he syyllistyvät esimerkiksi petokseen tai väärään valaan.
Entäpä tapaukset, jossa viranomaiset ja viranhaltijat valehtelevat.
Ei ole yllättävää, että viranomaiset tai viranhaltijat valehtelevat. He ovat loppujen lopuksi ihmisiä siinä missä muutkin. Kun virasto julkisivuna käytettynä tai virkamies, jonka tukena on hallituksen tai kunnan valta ja resurssit, kuitenkin valehtelee, se voi aiheuttaa nimenomaisesti sellaista vahinkoa, jota vain hallituksen/valtion/kunnan resursseilla voi aiheuttaa.
Valtaa pitävien valheet voivat rikkoa lakia monin tavoin, erityisesti silloin, kun ne vievät ihmisiltä heidän oikeutensa. Lähtökohtaisesti tässä ei ole kyse uutisista tai mielipiteiden muodostamiseen ilman todisteita.
Kyseessä on selkeät rikkomukset, vähintään oikeustajun suhteen. Nämä valheet saattavat rikkoa selkeästi kansalaisten oikeuksia, mutta niitä ei saada vietyä eteenpäin monimutkaisen lainsäädännön, uhkailun tai yksinkertaisesti taloudellisen riskin takia.
Valtaa pitävä rikkoo lakia (tai näin asian laita useimmiten mielletään oikeaksi), jos se esimerkiksi vangitsee, verottaa tai sakottaa ihmisiä, sillä perusteella että se on eri mieltä heidän sanomisistaan. Valtaa pitävä voi helposti vaientaa eriäviä mielipiteitä valheilla, jotka rohkaisevat esimerkiksi työnantajia ja muita kolmansia osapuolia rankaisemaan hallituksen arvostelijoita. Ei ole millään tasolla harvinaista, että näin myös toimitaan. Valtaa pitävä saattaa organisoida vahingollisia valheita niiden kansalaisten työnantajille, ystäville ja naapureille, jotka vastustavat valtaa pitävän tavoitteita. Tuomioistuin voi myöhemmin todeta, että esimerkiksi viraston työntekijät olivat ahdistelleet henkilöitä, jotka olivat hankaloittaneet viraston toimintaa - nämä kuitenkin harvoin keräävät mediayleisöä, jos edes tulevat julkisuuteen saatikka oikeuteen. Voi olla myös tapauksia joissa on neuvottu suoraan työnantajia erottelemaan henkilöitä mielipiteiden mukaan.
Viranomaisia on syytetty/moitittu myös sellaisesta, että he ovat antaneet väärän kuvan esim tiettyjen henkilöiden aiheuttamasta vaarasta.
Vahinkoa, jota vain hallituksen/valtion/kunnan resursseilla voi aiheuttaa.
Epäluottamuksen ja epävarmuuden leviäminen
Monissa tilanteissa ei ole aina helppoa nähdä suoraa yhteyttä valtaa pitävän puheen tai toimien ja yksilön oikeuden menettämisen välillä. Ajatellaan vaikka tapauksia, joissa viranomaiset ovat valehdelleet omista tai kollegoidensa väärinkäytöksistä välttääkseen poliittisen ja oikeudellisen vastuun. Historiassa on lukemattomia esimerkkejä, miten valheet paljastetaan vasta myöhemmin ja usein ilman sanktioita. Pentagon Papers paljasti esimerkiksi Yhdysvaltojen hallinnon tekemät lukuisat Vietnamin sotaan liittyvät valheet.
Tälläistä voi kutsua valtaa pitävän harjoittamaksi epäilyksen tuottamiseksi. Näihin kuuluvat myös valtaa pitävän tahalliset valheet, joilla pyritään harhauttamaan yleisöä pyrkimyksistä selvittää totuus. Monen osakeyhtiötaustaisen median suosima aihepiiri on Donald Trump ja Donald Trumpin valehtelun osoittaminen. On jo tilastollisestikin melko absurdia ajatella, etteikö Suomessa olisi uutisoitavissa valehtelua joko nykypäivästä tai historiasta, ja joka olisi myös osoitettavissa.
Huomio
Demokraattisessa puolueiden hallitsemassa poliittisessa kulttuurissa on sinällään tavanomaista hakea mediahuomiota ja poliittista hyötyä usein vajailla, harhaanjohtavilla tai perusteettomilla väitteillä, jotka edistävät pelon kulttuuria.
Kun esimerkiksi julkiset viranhaltijat puhuvat tällä tavoin, heidän olisi monen mielestä otettava vastuu siitä, että he horjuttavat yleistä luottamusta ja estävät yleisöä pitämästä valtaa pitäviä vastuullisena sen toiminnasta. Nämä toimet eivät kuitenkaan välttämättä loukkaa kenenkään yksittäisen henkilön perustuslaillisia tai muutoin laillisia oikeuksia, mikä tekee oikeudenkäynneistä vähintäänkin haastavia.
Se, että valtaa pitävän valheet vahingoittavat kansalaisia, ei tarkoita, että ne rikkovat lakia - heillä on valehtelun monopoli.
Onko ihmisten ryhdyttävä toimiin?
Useasti ihmiset ovat sitä mieltä, että tälläisten asioiden suhteen olisi ryhdyttävä toimiin. Ei ole näyttöä, että mitään kuitenkaan ollaan valmiita tai tehtäisiin tälläisten asioiden eteen, ainakaan muutoskynnyksen ylittävässä mittakaavassa.
Demokratiaa ja kansanvaltaa markkinoidaan ja puolustetaan mm. tasapuolisuuden argumentilla. Eikö silloin yleisöä ole suojeltava valtaa pitävien valheilta.
Tähän on muitakin keinoja. Ilmiantajilla on tärkeä rooli valtaa pitävien valheiden ja muiden väärinkäytösten paljastamisessa. Mennään taas maailman supervallan, Yhdysvaltojen, historiaan. FBI:n apulaisjohtaja Mark Felt, joka oli lähde The Washington Postin Watergate-tutkimukselle, joka tunnetaan nimellä
”Syväkurkku”, samoin armeijan kersantti Joseph Darby, joka paljasti vankien huonon kohtelun Abu Ghraibissa. Lainsäätäjien (jotka ovat sinällään ironisesti valtaa pitävät) olisi säädettävä lakeja ja luotava sekä edistettävä toimintamalleja, jotka suojelevat viranomaisten valheet paljastavia ilmiantajia.
Esimerkiksi kokeneilla asianajajilla on merkittävän suuri ja laaja näkemys Suomalaisen järjestelmän virheistä ja laittomuuksista, mutta toistaiseksi ei ole syntynyt minkäänlaista toimintaa osoittamaan näitä laajassa mittakaavassa.
Mitä tulisi tehdä?
Mikä on oikea elin perustettavaksi tai sovellettavaksi, jotta valtaa pitävät saadaan vastuuseen valheistaan? Usein kuulemiset johtavat siihen, että kollegat tai muut valtaa pitävät nuhtelevat virallisesti käytöstä esimerkiksi ”hyvän tavan sekä etiikan vastaisena”. Mutta seuraamukset ovat joko harvaan uutisoituja tai harvaan tapahtuneita.
Suomessa lehdistö käyttää aktiivisesti julkisen tiedonsaannin oikeuksia, mutta näitä oikeuksia voidaan nähdä käytetyn hyvin valikoivasti. On harvinaista, että tietojen hankintaa käytetään valtaa pitävän väitteiden todentamiseksi koko poliittisessa kentässä tai esimerkiksi viranhaltijoiden valheiden osoittamiseksi. Onko tähän syynä, että Suomessa ei koskaan valehdella tai että Suomessa ei ole yhtään korruptiota - jokainen voi itse arvioida edellä mainitun todenmukaisuutta.
Suomessa yleisö myös protestoitoi hyvin kapeasti verrattuna moniin maihin ja lähinnä äänestys nähdään keinona valehtelevia vallanpitäjiä vastaan. Monesti poliittinen päiväjärjestys ja uutisointi kuitenkin syrjäyttää ja tylsistyttää muistista aiemmin koetut sekä tapahtuneet epäkohdat.
Onko tähän syynä, että Suomessa ei koskaan valehdella tai että Suomessa ei ole yhtään korruptiota - jokainen voi itse arvioida edellä mainitun todenmukaisuutta.
Palataan vielä kapeasti yleisesti tunnettuihin, historiallisiin esimerkkeihin maailman supervallasta, Yhdysvalloista: yleisön suuttumus hallituksen Vietnamin sotaa koskevista valheista oli keskeinen tekijä Lyndon Johnsonin vuoden 1968 päätöksessä olla pyrkimättä uudelleen vaaleihin. Samoin yleisön paheksunta hallituksen virkamiesten valheita kohtaan Watergate-skandaalin peittämiseksi johti suoraan Richard Nixonin eroon vuonna 1974.
Miten tuoda esiin valtaa pitävän valehtelu?
Valehtelun esille tuominen tuo mukanaan sosiaalista riskiä, uhkakuvien miettimistä, vaaran tunnetta ja epäuskoa omaan näkemykseen. On epäilemättä haastavaa estää valtaa pitäviä valehtelemasta ja vielä haastavampaa on saattaa heidät vastuuseen, kun he valehtelevat. Käytettävissä olevat välineitä on kuitenkin olemassa paljon. Asioiden perusteellinen julkiseksi tuonti ja sitä kautta eteenpäin vietävät vastalauseet. Mitä jos tässäkin artikkelissa kirjoitettuja esimerkkejä ei vietäisi Suomen ulkopuolelle, sinällään helposti sivuutettavalla tavalla, vaan ne olisivat Suomesta?
Sinun kanavasi tähän on Suomen Kansa, ota yhteyttä.
